Puheita ja kirjoituksia
3.12.2006 Keskustan 100-vuotisjuhlassa Vanhan Paukun Kulttuurikeskuksessa Lapualla
Vaalikampanjan avauspuhe
Arvoisa ministeri, maakuntajohtaja ja kaupunginjohtaja, hyvät ystävät,
Keskusta syntyi vuonna 1906. Silloin, samoihin aikoihin perustettiin Oulussa Suomen Maalaisväestön Liitto ja Laihialla Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto. Nämä kaksi alkujuurta yhdistyivät vuonna 1908, ja puolueen nimeksi vakiintui Maalaisliitto. Alussa puolueen kannatus perustui lähinnä maatalous- ja maaseutuväestöön. Elinkeino- ja yhdyskuntarakenteen muuttuessa kannattajapohja laajeni, ja vuonna 1965 nimi muutettiin Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi, sittemmin pelkäksi Keskustaksi.
Lapualla oltiin Maalaisliiton toiminnassa mukana alusta alkaen. Itse asiassa, kun lapualaisilla nykyään on jossakin suhteessa jonkinlainen itsetietoinen maine, on kai syytä mainita että vuoden 1910 eduskuntavaaleissa lapualainen Oskari Lahdensuo kehui Ilkassa olleensa maalaisliittolainen jo ennen maalaisliiton perustamista.
Maalaisliitto-Keskustan historia on Lapuallakin kansan vähäosaisen enemmistön etujen puolustamisen historiaa. Sadassa vuodessa yhteiskunta on muuttunut valtavasti, mutta tämä sama tehtävä, alkiolainen velvoitus sivistyksen, tasa-arvon ja yhteisvastuun toteuttamisesta johdattaa meidät tänäkin päivänä työhön yhteisen tulevaisuutemme puolesta.
Seison edessänne nuoren sukupolven edustajana, pitkän perinteen uutena lenkkinä. Se perinne kantaa. Se antaa meille vahvat juuret, jotta me vuorostamme voisimme kasvattaa uusia, muutoksen ja kehityksen oksia. Haluan omasta puolestani sydämestäni kiittää teitä kaikkia valtavasta panoksestanne paremman tulevaisuutemme eteen, kiittää pyyteettömästä työstänne yhteiseksi hyväksi. Niin monet edellisistä sukupolvista eivät enää ole kiitostamme kuulemassa. Tässä 100-vuotisjuhlassamme muistamme myös heitä.
Seison edessänne myös kiitollisena siitä suuresta luottamuksesta, tuesta ja kannustuksesta, jonka olen osakseni saanut. Olen ylpeä oikeudesta saada jatkaa sitä ketjua, jota muiden muassa Jalo Lahdensuo, Kustaa Tiitu, Orvokki Kangas, Anneli Jäätteenmäki ja Maiju Lemettinen ovat minua ennen rakentaneet.
Niin kuin aiemminkin, meidän voimamme löytyy yhteistyöstä ja yhdessä tekemisestä. Nyt virallisesti avattavan eduskuntavaalikampanjani pääteemaksi on valittu "aatteena ihminen". Kampanjan tarkemmat teemat valmistuvat joulun aikana, ja varsinainen vaaliohjelma julkistetaan heti uuden vuoden jälkeen. Niin kuin koko kampanja, ohjelmakaan ei ole yhden ihmisen projekti. Sitä muovataan yhdessä ja se heijastelee niitä ajatuksia, joita juuri täällä halutaan viedä eteenpäin. Kansanedustaja on aina alueensa ja sen ihmisten äänitorvi, ja niin tulee olla ehdokkaankin.
Menneet ja varttuneemmat sukupolvet ovat antaneet meille perinnöksi isänmaan, joka hakee hyvinvoinnissa vertaistaan. On etuoikeus syntyä ja elää yhteiskunnassa, jossa kaikki elämän perusedellytykset ovat kunnossa. Meillä on lämmintä, terveyttä ja ruokaa. Meillä on hyvinvointia, ihmisarvoa ja vapautta. Mutta ei tämä yhteiskunta vielä valmis ole. Kaikilla ei mene hyvin. Tänäänkin - joissakin asioissa pitäisi ehkä sanoa nimenomaan tänään - me tarvitsemme alkiolaista yhteisvastuuta, välittämistä ja yhteisöllisyyttä.
Vaikka taloudellinen hyvinvointimme on avannut meille ennennäkemättömän monia mahdollisuuksia ja luonut tulevaisuuden turvaa, se ei ole tuonut meille samassa määrin henkistä hyvinvointia, kokemusta hyvästä elämästä. Vai onkohan niin, että emme osaa käyttää rahaa siten, että se toisi meille sen paljon kaivatun ja paljon pohditun hyvän elämän?
Uutisista ja puheista on helppo saada käsitys, että nykypäivän politiikka on mitä suurimmassa määrin talouspolitiikka. On totta, että talouden liikkeet aiheuttavat poliittisille päätöksille reunaehtoja. Taloudellisen pakon oletus ei kuitenkaan sanele, eikä saa sanella meidän arvovalintojamme. Maailma muuttuu yhä nopeammin, ja sen vuoksi me tarvitsemme yhä avoimempaa ja selkeämpää keskustelua niistä arvoista, joita me haluamme toteuttaa. Liian tiukaksi asetettu budjettiraami on nyt vaarassa hyydyttää keskustelun politiikan todellisista vaihtoehdoista. Raamin avaamisesta on pelätty seuraavan jonkinlainen Pandoran lippaan kohtalo: että kaikki alkavat toivoa jotakin. Mutta eikö se ole juuri politiikan perusedellytys: todellinen arvokeskustelu siitä, mikä olemassa olevista vaihtoehdoista on järkevää ja mahdollista toteuttaa? Nykyisessä muutosvirrassa me tarvitsemme rohkeutta ja todellisen mahdollisuuden tehdä rakenteellisia muutoksia myös valtionhallinnossa, kuten lääninhallinnon hajauttamisen nykyistä laajemmaksi maakuntahallinnoksi. Sen vuoksi budjettiraamin löysääminen on välttämätöntä. Resursseja meillä on enemmän kuin koskaan. Kysymys on siitä, miten me ne käytämme.
"Aatteena ihminen" viittaa monipuolisesti ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiseen ja kehittämiseen. Yksilön hyvinvoinnin lähde on turvallinen ja välittävä koti. Me hoidamme yhteistä tulevaisuutta parhaiten pitämällä huolta perheistä, olivat ne sitten minkämuotoisia tahansa. Lapsiperheet tulevat jatkossa tarvitsemaan aiempaa enemmän tukea arvokkaassa tehtävässään. Lapsella on oikeus vanhempiin, joilla on hänelle aikaa. Perheiden ja kasvatustyön tukeminen on yhteiskunnan kannalta tehokkain ja myös taloudellisesti järkevä tapa kasvattaa aktiivisia, yhteiskuntaa eteenpäin vieviä aikuisia. Paitsi äitien, myös isien mahdollisuuksiin kotihoitoon tulee kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota. Toisaalta myös päivähoidon resurssit tulee varmistaa.
Investointi lapsiin ja nuoriin on aina tulevaisuuden eteen tehtävää työtä, jonka satoa voimme korjata vielä vuosien jälkeenkin. Meidän nuoremme jäävät helposti aikuiseksi kasvamisen haasteissa ilman riittävää tukea. Liian moni jää ilman opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Liian monelle on vaikeaa saada kiinni elämän syrjästä siinä vaiheessa, kun omien siipien kantavuutta koetellaan. Meille on syntynyt pieni, mutta koko ajan kasvava syrjäytyneiden nuorten joukko, joka ei sopeudu yhteiskunnan vaatimuksiin tai raja-aitoihin. Meidän haasteemme ja meidän velvollisuutemme on tarjota heille siihen mahdollisuus ja saada heidät tarttumaan siihen. Toisaalta meillä on erittäin aktiivisia, aikaansa seuraavia ja osaavia nuoria, jotka ansaitsevat mahdollisuuden tulla kuulluksi ja vaikuttaa. Keskustan tekemä linjaus äänioikeuden laskemisesta kunnallisissa vaaleissa 16 ikävuoteen on hyvä keskustelunavaus ja osoitus siitä, että nuoria ja heidän usein muutoksen puolesta puhuvia mielipiteitään arvostetaan ja että ne koetaan tärkeiksi.
Itsensä sivistäminen opiskelemalla ja kouluttautumalla on perusoikeutemme. Yhteiskunnan tehtävä on turvata kokopäiväisen ja täysipainoisen opiskelun mahdollisuus. Tänään se ei toteudu. Opintukijärjestelmän ja opintojen ohjauksen puutteellisuus ajaa useimmat opiskelijat työhön samalla kun yhteiskunta toisaalta painostaa yhä nopeampaan valmistumiseen ja rankaisee työnteosta verotuksen ja opintotuen leikkaamisen kautta. Seurauksena on itseään ruokkiva noidankehä, joka on esteenä tehokkaalle opiskelulle.
Työelämässä suuria yhteiskunnallisia ongelmia tuottaa toisaalta yhä kohtuullisen korkea työttömyys ja toisaalta monia aloja vaivaava työvoimapula. Koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen, erityisesti tutkitusti tehokkaimman oppisopimuskoulutuksen, kautta nämä kaksi on saatava paremmin kohtaamaan. Etelä-Pohjanmaallakin on monia yrityksiä, jotka olisivat valmiita heille sopivia työntekijöitä saadessaan laajentamaa toimintaansa.
Toisaalta Etelä-Pohjanmaa houkuttaisi myös monia muuttamaan tänne, jos tarjolla olisi sopivaa työtä - yleensä molemmille puolisoille. Myös samapalkkaisuus ja työssäjaksaminen vaativat lisääntyvästi huomiota ja konkreettisia ratkaisuja.
Joka vuosi eläkeläisten määrä yhteiskunnassamme lisääntyy. Jokin aika sitten eräs valtalehtemme uutisoi, että väestön ikääntyminen on talouspoliittinen haaste. On pelkästään typerää, jos yritämme syyllistää eläkeläisiä kasvaneista eläkemenoista. Aiempaa keskimääräisesti pidempi elinikä tulisi nähdä etuoikeutenamme, ei kasvaneena taakkana yhteiskunnalle. Vanhushuollon ongelmat maassamme antavat jo ajoittain aiheen kysyä: onko meillä oikeus ihmisarvoiseen vanhuuteen? Kyse ei voi olla siitä, että vanhusväestö ei taloudellisessa mielessä ole yhteiskunnalle kannattavaa. Vanhusten tulee aina ja joka tilanteessa olla kunniakansalaisiamme. Siinä missä nuorille tulee tarjota mahdollisuus osallistua, senioreille tulee antaa mahdollisuus kiitokseen tekemästään työstä.
Näin itsenäisyyspäivän alla haluan nostaa esiin myös erityisten kunniakansalaistemme, veteraanien asian. Vaikka veteraanien arvostus on sitten 1960- ja 1970-lukujen aallonpohjan jälkeen huomattavasti noussut, koin Lapualla suoritettujen veteraanihaastattelujen yhteydessä konkreettisesti, miten moni veteraani jäi ja koki jäävänsä ilman heille kuuluvaa kiitosta. Nyt on, todella, viimeinen aika korjata ne veteraanikuntoutusta ja veteraanietuja koskevat epäkohdat, jotka vielä ovat korjausta vailla. Viittaan tässä esimerkiksi vuonna 1926 syntyneiden veteraanien asemaan.
Yhtenä yhteiskunnan keskeisimpänä mittarina voidaan pitää sitä, miten se huolehtii vähäosaisistaan. Sairaat, vammaiset ja syrjäytyneet tarvitsevat erityistä tukeamme. Santeri Alkion viesti: "muista köyhän asia" on ajankohtainen ja valitettavan tarpeellinen myös tänään. Käytäväpaikat, vanhusten yksinäisyys ja eriarvoisuus eivät ole pelkkiä haasteita. Ne ovat todellistakin todellisempia, vaikeita yhteiskunnallisia epäkohtia. Näiden epäkohtien korjaaminen on aina myös rajankäyntiä normaaliksi ja epänormaaliksi määritellyn välillä. Meidän on huolehdittava siitä, että poikkeavia yksilöitä ei eristetä, vaan heidät integroidaan mukaan yhteisöön sitä rikastuttavaksi tekijäksi.
Arvoisat kuulijat,
Lähitulevaisuuttamme tulee kaikkein eniten muovaamaan kunta- ja palvelurakenneuudistus. Puitelaki ja sitä seuraava lainsäädäntö tulevat muuttamaan konkreettisesti monta asiaa arjessamme. Monessa mielessä puitelaki on hyvä ja tervetullut. Sen sisältämä ajatus palveluiden keskittämisestä suuriin yksiköihin ei saa kuitenkaan merkitä sitä, että palveluita aletaan karsia suurten keskusten ulkopuolelta. Viime kädessä kysymys on siitä, pitääkö koko Suomea kehittää. Meidän vastauksemme on ja täytyy tulevaisuudessakin olla ehdoton kyllä. Meillä ei ole varaa eikä järkeä sivuuttaa sitä yhteisöllisyyttä, joka kylissä - tekisi mieleni sanoa, että kylähankkeissakin maan kärkeä pitävissä eteläpohjalaisissa kylissä erityisesti - elää vahvana. Emme saa missään vaiheessa ylenkatsoa kylien osoittamaa tahtoa ja voimaa vapaaehtoisesta panoksesta oman elinympäristön kehittämiseen. Sitä on mahdotonta kasata laatikoiksi ja kuljettaa suuriin yksiköihin.
Täällä Etelä-Pohjanmaalla maakunnan väkiluvun kääntäminen kasvuun on suurimpia haasteitamme. Paitsi kotimaan mittakaavassa, tulevaisuuden Etelä-Pohjanmaan tulee olla entistä houkuttelevampi myös kansainvälisesti. Väistämättömän uudelleenmäärittelyn ja maakunnallisen yhteistyön kautta meidän tulee rakentaa vahvan maakuntakeskuksen, menestyvien kuntien ja elävien kylien kokonaisuus, joka on kilpailukykyinen, perinteistään ponnistava, uuteen aikaan katsova ja moniarvoinen hyvien ihmisten maakunta. Yhteisiä, koko maakuntaa hyödyttäviä hankkeita ovat muun muassa valtatie 19:n sekä Vaasan radan parannustyöt.
Maatalous ja yrittäjyys ovat omalta voimakkaalta osaltaan Etelä-Pohjanmaan tulevaisuuden tekijöitä. On tärkeää, että maatalouden edellytykset, sen kehittämisen taloudelliset mahdollisuudet ja maatalousyrittäjien jaksaminen voidaan turvata nykyistä paremmin. Elävä ja hyvinvoiva maaseutu on turvallisen, kotimaisen ruoan edellytys ja takuu. Yrittäjyyden tukeminen esimerkiksi alentamalla työnantajamaksuja ensimmäisen työntekijän palkkaamiseksi sekä erityiset helpotukset kylissä toimiville yrityksillä edesauttaisivat huomattavasti pieneen ja keskisuureen yrittäjyyteen vahvasti nojaavan maakuntamme kilpailukykyä ja hyvinvointia sekä kyliemme elinvoimaisuutta. Ne myös lisäisivät yrittäjyyden kiinnostavuutta nuorten keskuudessa.
Etelä-Pohjanmaa on laajasti tunnettu urheilustaan ja kulttuuristaan. Monessa mielessä nämä asiat ovat vielä jotenkin korostuneella tavalla esillä täällä Lapualla. Täällä on lähdetty ennakkoluulottomasti ja onnistuneesti rohkeisiin investointeihin ihmisten urheilu- ja kulttuuriharrastusten mahdollisuuksien lisäämiseksi. Ihmisen fyysisen hyvinvoinnin turvaaminen terveydenhuollon keinoin on ollut länsimaisen yhteiskunnan peruspilareita jo pitkään. Tänään ja vielä enemmän tulevaisuudessa hyvinvoinnin kokemisessa korostuu myös henkinen terveys ja hyvinvointi: mahdollisuudet toteuttaa itseään, hankkia onnistumisen elämyksiä ja sisältöä elämään sekä hakea voimaa arkipäivään urheilun ja kulttuurin kautta. Liikuntakasvatuksen ja taideaineiden opetuksen supistaminen on ollut lyhytnäköistä ja kapea-alaista politiikkaa, joka viime kädessä heijastuu kansalaistemme pahoinvointina, sairauksien lisääntymisenä ja syrjäytymisenä. Täällä Vanhan Paukun Kulttuurikeskuksessa, jos missä, käy todeksi kulttuurin (laajasti ymmärrettynä) voima fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin, kokonaisvaltaisen hyvän olon lähteenä.
Hyvät ystävät,
Minä haluan olla rakentamassa yhdessä kanssanne tulevaisuutta, joka on ihmisen kokoinen ja ihmisen näköinen. Tulevaisuutta, joka kantaa vastuuta kaikista ihmisistä joka puolella maata. Tulevaisuutta, joka perustuu sivistykseen, yhteistyöhön ja välittämiseen.
Kyllä meillä johtajiksi haluavia löytyy. Mutta nyt me tarvitsemme työmiehiä ja -naisia. Minä en pyydä teiltä puheenjohtajan nuijaa enkä punaista mattoa, minä pyydän teiltä lapiota ja työkintaita.
En malta olla lopettamatta vasta edesmenneen pitkänlinjan muusikon Juice Leskisen lainaukseen, jota olen käyttänyt jo varmasti liian monta kertaa ennenkin, mutta joka on puhutellut minua suuresti historiantutkijana. Se sopii hyvin satavuotisjuhlaankin, pohdinnaksi siitä, mikä meille on tärkeintä: "Aamuyössä aistein rauennein / eilispäivät kaikki talteen vein. / Ne kätkin sydämeen / ja jos niillä jotain teen / ne kertoo, niin ne kertoo rakkauden."
takaisin
