Tepottelua
- nettipäiväkirja
Uudenvuodenpäivänä
1.1.2007 klo 22.14
Lupausten vai lunastusten uusivuosi?
Bye bye, 2006 - ollos tervehditty 2007! Uusivuoteni (hmh,
mitenkähän tuo taipuu, uutenivuoteni?, no ehkä ei) vaihtui
... noo, sanotaanko vaikka että huumorilla. Olin Lapuan yöjuoksuissa,
mutta kun meitsi on poikamiäs, niin tietysti valitsin poikamiehelle
sopivan taktiikan. Panin ykköset (jatsarit, pussihousut, jussipaidan,
takin ja hatun) päälle ja kirmasin sitten perinteiseen yöjuoksu-henkeen
kohti neitoihmisten aittojen ovia. Pakko tunnustaa, että piti kyllä
juosta yksi rinki, ennen kuin mut siepattiin haaviin. Kirjaimellisesti.
=)
Mutta vähän vakavammin. Uutenavuotena on tapana katsoa sekä
taakse että eteenpäin. Menneestä kertovat poliittisella tasolla
jotenkin kuvaavalla tavalla vuodenvaihteen uutiset, kuten Saddamin teloitus
ja Anneli Jäätteenmäen näkemys demarijuonesta eronsa
taustalla, minkä sitten Heinäluoma ehti jo leimata "humpuukiksi".
Saddamin aikakauden päättyminen oli monessa mielessä hyvä
asia. Tapa, jolla se tapahtui, oli kuitenkin mieletön. Länsimaiden
valvomassa ja edellyttämässä oikeudenkäynnissä
oli räikeitä puutteita, asianajajia surmattiin ja koko prosessi
päättyi häpeällliseen teloitukseen. Se on selvää,
että ihmisoikeuksien rikkomisesta, sotarikoksista jne on jokaisen
jouduttava tilille, eikä edes suurvaltojen - ehkä varsinkaan
niiden - pitäisi saada saneltua nykyisenkaltaisia vapauksia omille
sotilailleen sotarikosten varalta. Mikäs ilo sellaisista säädöksistä
on, jotka koskevat vain vihollisia, mutta itse saa temmeltää
miten tahtoo? Saddam ei ollut millään mittarilla mitattuna syytön,
eikä hänen tekemisiään pidä silotella. Hän
ansaitsi ankaran rangaistuksen. Silti en voi millään käsityskyvyllä
hyväksyä kuolemanrangaistusta. Naurettavaksi koko Husseinin
aikakauden Irakin diktaattorina tekee se, että hän oli USA:n
kouluttama ja vahvasti tukema - kunnes hänen politiikkansa suunta
muuttui suurvaltaa vastaan. Kaiken taustalla pyöri ja pyörii
yhä kysymys Lähi-Idän öljystä. Rahasta. Se on
yksinkertaisen tyly maailmanpolitiikan kulmakivi.
Kotimaassa kevään 2003 tapahtumat ovat puhuttaneet jälleen.
En peittele yhtään sitä, että kaikki sympatiani ja
arvostukseni on Annelin puolella. Jokainen, joka on pitänyt silmänsä
ja korvansa avoimena tietää tahi arvaa, että aikamoinen
poliittinen ajojahti tuolla taustalla on. En tiedä, tuleeko kaikki
koskaan julki. Toivottavasti tulee. Ja onhan meillä Etelä-Pohjanmaallakin
omat ajankohtaissotkumme. Käräjillä ollaan politiikan takia
useammassakin pitäjässä milloin minkäkin puolueen
joukoista, ja kylläpä toiminnanjohtajamme erossakin haisee aika
pahasti yksittäisten pelurien kainalohiki. Ja sitten vielä ihmetellään,
että kun politiikka ei kiinnosta. Kas kummaa. Politiikka tarvitsee
- todella - uudenlaista etiikkaa, ja kipeästi. Mutta sitä ei
synny kuin sisältä päin. Peilikauppiaalla olisi taas töitä.
Vaalit lähestyvät jälleen. Reilun kahden ja puolen kuukauden
aikana kuullaan suunnaton määrä lupauksia, suurin osa katteettomia.
Eikö olisi kerrankin aika tehdä sellainen uudenvuodenlupaus,
että lunastettaisiin mahdollisimman monta vanhaa lupausta?
Jaa, ettäkös minä sitten lupasin? Lupasin, että pidän itsestäni vähän
aiempaa parempaa huolta - ai itsekästäkö, no ainakin tämä
oli rehellistä. =) Ja lupasin myös sen, että pistän
itseni likoon vielä pikkuisen enemmän kuin viime vuonna. Kyllä
maailma vastaa, kun siihen heittäytyy. Vai olikos se niin, että
metsä ja kaiku. :) Anyway, muutos alkaa aina itsestä.
takaisin nettipäiväkirjan
päävalikkoon
