Tepottelua - nettipäiväkirja

Lauantaina 3.3.2007 klo 21.57
Prinsiippejä ja perusasioita a la Aurinkokuningas

Ei sitä joka päivä tapaa kuningasta. Tänään tapasin: Aurinkokuninkaan. Juu, en sitä pian 300 vuotta maatunutta ranskalaishemmoa, vaan ilmielävän jääkiekkolegendan. Pidimme nimittäin Alajärven koulukeskuksessa Esko Ahosen, Mikko Savolan ja Johanna Lehtisen kanssa vaalitilaisuuden, jonka ei-parlamentaarisina :) päätähtinä esiintyivät Juhani "Tami" Tamminen ja maakuntajohtaja Asko Peltola. Väkeäkin oli paikalla mukavasti. Kiitokset vielä pääarkkitehti Jari Hietalalle tosi kivasta iltapäivästä!

Tami esitteli tietysti tilaisuudessa urheilupiireistä tuttuja prinsiippejään. Kaikki lähtee Tamin mukaan itsestä: asenteesta, tekemisestä ja uskomisesta. Ja niin se tietysti lähteekin. Eräs ystäväni sanoo sen toisin: "Ei taakka muserra, vaan tapa jolla sen kantaa." Oikealla suhtautumisella, valmistautumisella ja itseensä uskomalla voi saavuttaa ihan mitä tahansa.

Yhtä asiaa jäin kuitenkin kaipaamaan. Tami ei puuttunut oikeastaan sanallakaan yhteisöllisyyteen, yhdessä tekemiseen ja toisten auttamiseen. Ehkä yksilöllisyyden näkökulma tulee huippu-urheilusta: yksilön eteenpäin pyrkimisestä ja omien voimavarojen maksimoinnista. Ehkä se tulee kaupunkimaisesta ajattelusta, jossa naapureita ei tunneta eikä tarvitse tuntea. Onneksi meillä on vielä toisin. Vaikka yhteisöllisyys kieltämättä hiipuukin, on se selvästi vielä maaseutuyhteisöä kannattava voima. Kyllä siinä vaiheessa kun tuntuu pärjäävän pelkällä itseensä uskomisella ja vessan peiliin kiinnitetyllä teipillä, johon on kirjoittanut tavoitteensa, kannattaa oikeasti huolestua. Samassa veneessä me olemme kaikki. Kaveria ei pidä jättää - tänäkään päivänä.

Katselin Tamin esitystä myös toisesta näkökulmasta. Lapualla ollaan aloittamassa kulttuuriyrittäjyyshanketta, jonka yhteistyöprojekti Irlannissa on jo saatettu loppuun. Hankkeen keskiössä on esittävän kulttuurin tuotteistaminen sekä yrittäjyyskoulutus. Tamminen oli brändännyt itsensä todella pitkälle. Esiintyminen oli loppuun saakka harkittua, varmaa ja kautta esityksen yleisön huomioivaa. Vaikka olisi ollut kuinka paljon eri mieltä - ei ollut vaikea huomata, että ihan kaikkiin Tamin valmennus ei uponnut - vei esitys koko yleisön huomion kertakaikkisesti. Niin kuin olisi teatterissa istunut - ja niin kuin tavallaan istuikin.

Sitäkin jäin miettimään, miten pitkälle kansanedustajaehdokkaat ovat tuotteita tai brändejä. Jossakin mielessä varmasti ovat. Varsinkin suurilla budjeteilla liikkuvat rakentavat tietoisesti valitunlaista imagoa. Onko se sitten äänestäjien huijaamista? Hmm, kyllä ja ei. Kyllä ehdokkaiden täytyy tuoda itsensä ja ajatuksensa selvästi esiin, ja kukin tietysti haluaa korostaa omia vahvuuksiaan. Oikeastaan ehdokkaiden ja tukijoukkojen harkinnan varaan jää, irtoaako kuva todellisuudesta. Maakuntaa kiertäessäni olen tavannut todella monia ja monenlaisia ehdokkaita. Joskus tulee mieleen, kuinka helppo olisi erotella ne asiaansa uskovat, joihin myös minun on helppo uskoa ja ne, joiden kepulikonstit eivät herätä minussa minkäänlaista luottamusta. Mutta onneksi äänestäjät ratkaisevat, kukin yhtäläisellä panoksellaan.

takaisin verkkopäiväkirjan etusivulle