Tepottelua - nettipäiväkirja
4.10.2006
Vapaus?
Mikähän olisi sopiva tapa aloittaa verkkopäiväkirjansa? "Rakas päiväkirja"? No ehkä ei. "Hei"? Aika tylsä. Taitaa olla parasta vain aloittaa. Olen pitänyt useamman vuoden tekstiviestipäiväkirjaa (olkaatten ystävät huoleti, iltapäivälehdet eivät ole vielä tarjonneet niistä mitään =), mutta sen oikeampaa päiväkirjaa en ole pitänyt kuin huhtikuusta 2000 huhtikuuhun 2001. Piti oikein mielenkiinnosta kaivaa kaksi punakantista kirjaa arkistoideni kätköistä. Aloitus: "22.4.2000. On pääsiäislauantai." Aika diplomaattista. Vilaisin myös tekstejäni hymyssä suin. Näinä hetkinä voi tuntea onnellisuutta siitä, että vuosien mittaan kasvaa. Todennäköisesti lueskelen vuosien jälkeen tätäkin blogia hymynoloinen suupielissä karehtien. Toivottavasti. Mitä enemmän itsellensä hymyilee, sitä enemmän voi hymyillä myös elämälle.
Vapaus on koittanut, jos niin voi sanoa virkavapauden alkamisesta. Ei oikeastaan voi. Vaikka tiivis työputki on kieltämättä käynyt voimille, ei Lapuan historian kirjoittaminenkaan mitään hermolepoa ole. Ainakin yritän todistella, ettei ole. =) Aikataulut ovat vapaampia, niin että voin rauhassa toteuttaa yötyö-viettiäni. Yön pimeydessä ja rauhallisuudessa on kaikkien paras keskittyä ja syventyä mietteisiinsä. Nautin niistä hetkistä tosissani. Ja muutenkin olen innoissani uusista haasteista. Olen samalla kiitollinen ja ylpeä siitä, että saan osallistua kotikuntani historian kirjoittamiseen. Se on kai jossain mielessä jokaisen historiantutkijan unelma, minun ainakin.
En malta olla vielä hihkumatta maanantaisesta luennostani Tieteiden talolla Helsingissä. Tykkään opettamisesta ja luennoimisesta kuin pikkupoika piparista, ja vaikka pidän älyttömästi työstäni Vanhalla Paukulla, opettamista on kieltämättä joskus ikävä. Nyt pääsin esityksineni ensi kertaa isompiin ympyröihin, jos ei opinahjoani Oulun yliopistoa lasketa. Eikä siis lasketa. Esitelmöin sukututkimuksen metodeista, mikä tämän päivän sukututkimusparadigmassa on melkoisen harvinaista. Kokemus ja siitä saamani palaute olivat kuitenkin niin rohkaisevia, että paasaan aiheesta takuuvarmasti lisää jatkossa. Myös luennon jälkeen käyty pitkähkö keskustelu yleisön kanssa jätti todella mukavan muiston. Heja Helsingfors!
Vaalien lähestymistäkin odotan mielenkiinnolla. Tiedän, että olen untuvikko ja tulen käytännössä täysin politiikan ulkopuolelta. Tiedän, että monessa asiassa minulla on paljon opittavaa. Mutta mitä sitten? Se ei vähennä yhtään uskoani muutoksen voimaan. Liikutustani jo nyt saamastani tuen ja kannustuksen määrästä se kuitenkin lisää. Politiikassa on taatusti harmaa puolensa, ehkä mustakin, mutta on siinä loistavan valkoinenkin. Kiitos teille kaikille jo tässä vaiheessa, yritän olla luottamuksenne arvoinen.
Täytyy varmaan vielä - aivan vain varmistuksen varmistuksena - lisätä tähän loppuun verkkoblogini amerikkalaistyyliset käyttöohjeet: Luettavaksi. Hymiöillä varustettuja vuodatuksia ei ole tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti. Kunhan osoittavat outoa huumorintajuani. (Ja nyt tuli sitten ongelma: laittaako tähän hymiö vai ei. Parempi laittaa, ei tämä maailma ainakaan liian moneen hymyyn kaadu.) =)
takaisin verkkoblogiin
