Tepottelua - verkkoblogi
10.10.2006
Brysselin Kiviä
Aleksis Kiven päivä meni iltaan. Ei ole hirmuisesti tullut Kiveä ajateltua, paitsi epäsuorasti. Suomalaisen kirjallisuuden päivä sai sieluni kolkuttamaan pääkoppani ovelle palauttamattomien kirja-arvostelujen asialla. Kiire ei ole mikään tekosyy, ei saa olla. Silti minulle on kertynyt suoranainen arvostelua odottavien kirjojen oma hylly muutoinkin liian täyteen kirjahyllyyni. Hävettää. Taidanpa kaivaa Espanjantautia käsittelevän väitöskirjan käteeni ennen nukkumaan menoa. Silmieni aukioloajat tuntien taitaa jäädä pelkäksi pläräilyksi.
Viime viikon jäljiltä on aikamoinen läjä unirästiä. Sain etuoikeiden olla neljä päivää Brysselissä Anneli Jäätteenmäen kutsumana. Noin 40 ryhmäläisen porukalla tutustuttiin Natoon, komissioon, parlamenttiin ja Suomen pysyvään edustustoon. Historian ja yhteiskuntaopin opettajan opin saaneena tiesin aika monta asiaa EU:sta ja Natosta jo etukäteen. Brysseli avasi kuitenkin silmäni ihan uudenlaiseen valoon. Siellä lausutut äänenpainot ovat kovin erilaiset kuin meillä täällä Suomessa. Ylätasolta monet asiat näyttävät niin kovin yksinkertaisilta - käytännön vaikutuksia on vaikea nähdä virkamiehen toimistoon.
Melko ristiriitainen suhtautumiseni Natoon sai vahvistusta: on äärimmäisen vaikea muodostaa kokonaiskuvaa tästä vanhasta kylmän sodan organisaatiosta nykypäivän sotilasliittona; vielä vaikeampaa on aavistella sitä, millainen on se tulevaisuuden Nato, johon Suomi on mahdollisesti liittymässä. Meille esitelmöineiden Suomen Naton-suurlähettilään ja sotilasedustajan näkökulmat erosivat toisistaan kuin harakka varpusesta. Ei tarvinne arvata, kumpi kallistui kumpaankin suuntaan. Päällimmäiseksi Nato-vierailusta jäi se voimakas käsitys, ettei mahdollista Natoon liittymistä voida päättää missään kabinetissa. Se on päätettävä kansanäänestyksellä.
EU aletaan nähdä Suomessa aiempaa enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Se, että Suomi jättäytyisi tässä vaiheessa kehityksen ulkopuolelle tai jopa eroaisi unionista, ei ole realistista. Pikemmin meidän täytyy yhä paremmin hyödyntää unionin tarjoamia mahdollisuuksia. Eikä se tarkoita vain kansallisia etuja, vaan yksittäisen ihmisen tasoa. Opiskelu, työmahdollisuudet, yritysten laajentuminen ja EU-hankkeiden hyödyntäminen ovat hyvin monien ulottuvilla. Suuremmissa asioissa suorat suhteet Brysseliin ovat onnistumisen edellytys.
Oli hienoa huomata, että meillä on paljon taitavia ja upeita ihmisiä asioitamme ajamassa. Nostan Annelille hattua niin korkealle kuin pystyn. Vaikka näin vain pikkuruisen välähdyksen meppien työnkuvasta, on helppo käsittää, kuinka vaativa tehtävä on. Kiitos Anneli ja kiitos loistavat avustajat Matleena, Johanna ja Pekka. Iso rutistus myös teille matkakumppanit: teitte Brysselistä elämyksen, joka ei ihan heti unohdu. Ja silmäni ovat taas monta pykälää enemmän auki.
takaisin verkkoblogiin
