Tepottelua - nettipäiväkirja

Lauantaina 13.1.2007 klo 21.30
Pultunlangatkin laulaa

Ylikierroksilla, aivan totaalisen ylikierroksilla. Tiedättehän sen olon, kun ei millään pysy kuosissaan. Ajatus on jossakin sfääreissä, jalat vipattavat ja tekisi mieli halata koko maailmaa. Juuri sellainen olo on nyt. Ei millään malttaisi istua alas, mutta istuinpas vain. Tulin juuri teatterista - eikä paluuta vanhaan enää ole. :) Teatteri Lapuan nuorisosiipi, entinen MEP-teatteri, sai ensi-iltaansa revyytrilogiansa kolmannen osan: Pultunlangat laulaa. Kymmenkunta alle kaksikymppistä (no juu, elekää nyt loukkaantuko jos joku on jo yli =) vallan erinomaisen hienoa näyttelijää, jotka tykittyvät kympillä. Upeita suorituksia, itsensä täydellistä likoon panemista - ja viiltäviä analyysejä nykypäivästä. Huh. VAU!

Aika monesti kuulee valitettavan, ettei nykynuoria kiinnosta tai ettei heillä ole mitään rakentavaa sanottavaa. Seuraava joka tuollaista erehtyy päästämään suustaan, menköön katsomaan Pultunlankoja. Niin ehkä niitä omia jalkojaankin, mutta myös niitä teatterilankoja. Mitä enemmän nuorten kanssa on tekemisissä, sitä helpommin huomaa ettei välittäminen tai halu vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin ole mihinkään kadonnut. Harhaluulo piittaamattomuudesta saattaa johtua tietysti syrjäytyneistä nuorista (jotka eivät todellakaan edusta koko ikäluokkaa), mutta myös siitä että nuorilta odotetaan samanlaisia vaikuttamisen keinoja kuin aikuisilta. Mutta nuoret vaikuttavat ja esittävät näkemyksiään omilla tavoillaan: esimerkiksi netti on pullollaan nuorisomme näkemyksiä, uudenlaista irc-yhteisöllisyyttä ja vaihtoehtoisia vaikuttamisen tapoja. Yksi tapa on sanoa se teatterin keinoin, eikä hullumpi tapa olekaan. Kerrassaan opettavaisia oivalluksia nykypäivän ihmeellisyyksistä saa varmasti jokainen Pultunlankojen ystävä. Niin ja jos ette ole vielä nähneet Lapualla miehen tulevan kaapista - nyt voitte nähdä senkin. Kirjaimellisesti. =)

Ylikierroksia minulle aiheuttivat myös alkuvuoden kaksi uusille kirkkovaltuutetuille järjestettyä tilaisuutta. Lapualla tuomiorovasti haastoi vuoden ensimmäisenä sunnuntaina kaikki valtuutetut epäviralliseen kokoontumiseen. Seinäjoella taas järjestettiin männä torstaina ensikertalaisille koulutusta maakunnallisesti. Molemmissa tilaisuuksissa oli helppo havaita niiden todella lämminhenkinen ilmapiiri. Jos olisi runoilija, sanoisin että sieluni soi. Mutta kun en ole, sanon vain että otti syrämmestä.

Onneksi tämä muu syrämmestä ottaminen alkaa pikku hiljaa helpottaa. Sain jostakin hommattua itselleni uuden vuoden lenssun, joka ei meinaa lähteä sitten millään. Varsinkin varhaisista aamuista tämä tauti tykkää. Tai ei nyt niin varhaisista, mähän tykkään yötöistä. Mutta kun yöunet ovat jääneet nyt useampana yönä turhan lyhyeen, niin herätessä lenssu antaa kyllä tuta, kuka on pomo. Oikeasti, miten nenästä voi tulla näin paljon tavaraa? No, jääköön pohtimatta sen pitemmälti. Suotakoon lenssullekin oma elonsa, kunhan ei käy kovin usein kylässä. Terve, ei jää ikävä. Sitä paitsi mulla on jo uus harrastus lenssun tilalle: mun pultunlangat laulaa. =) Suosittelen.

takaisin verkkopäiväkirjan etusivulle