Tepottelua - nettipäiväkirja

Perjantaina 16.2.2007 klo 14.15
Tautisia tarinoota

Kävi Vanhasenaikai... eikun vanhanaikaisesti. Eivätkö puujalkavitsit olekin elämän suola ja pippuri. :) Niin mutta se vanhanaikainen: sain jonkun ihme mahapöpön, joka pisti pötsin täysin sekamelskaksi. Höh. Onneksi tavara pysyy sisällä, pitää toivoa että status quo jatkuu. Jouduin perumaan tälle päivälle suunnitellut market-keikat Soiniin, Töysään ja Lehtimäelle. Elättelen vielä kuihtuvia toiveita pääsystä illalla Kuortaneen kunnantalolle, mutta aikas heikolta näyttää. Höh. Iso höh. Toisaalta, on ihan hyvä saada aikaa kirjallisille harrastuksille: monet vaalikyselyt ovat odottaneet sähköpostissani aivan liian kauan. Tänään oli aikaa niille, sen minkä kiemurtelultani kykenen. Olo on meinaan niin kuin olisi boan popsinut. Tietäiskö kukaan, miten kauan boat sulaa? :) Kuten taas tuli todistettua, mahatautilääkkeet eivät valitettavasti paranna huumorintajua.

Mä muuten harrastelen näitä tautisia tarinoita enemmältikin. Tai en harrastele, mutta yritän olla harrastelevinani - menikö tuo nyt oikein, ...levinani ... joo. Kyhäelmäni Pohjanmaan kansanparantajista on alkutaipaleella. Tästä ranskalaisten viivojen, mind-mappien ja muistiinpanojen sekamelskasta pitäisi joskus sukeutua väitöskirjani. Puoleentoista vuoteen en ole tehnyt asian eteen mitään, mutta kyllä sen aika vielä tulee. Historian väitöskirjoissa on se hyvä puoli, että aihe ei vanhene ihan heti.

Lapualainen kansanparantaja Fossin Sanna (k. 1959) on suuri rakkauteni. Tämä vanhan kansan parantaja eli aikana, jolloin länsimainen lääketiede oli jo auttamatta ajanut vanhan kansanlääkinnän ohi ihmisten mielissä. Vaikka Sannan parannustapa noudattikin perinteisiä suomalaisia oppeja, niitä ei enää hänen ympärillään ymmärrretty. Poliisien ja käräjien voimalla hänen praktiikkaansa yritettiin kieltää, mutta ihmisiä vain tuli ja tuli. Eipä ollut Lapuan kunnanlääkärillä siihen aikaan kolmeasataa ihmistä jonossa - Sannalla oli! Ja se monen mielestä tärkein kysymys: pystyikö Sanna parantamaan? Niin, mitä se parantuminen sitten on. Jos se on sitä, että tuntee parantuneensa, niin siitä on Sannan parannuksilta monia todisteita. Jos se on sitä, että lääkkeet todella tehoavat, vaikea sanoa.

Fossin Sannasta voi aika äkkiä vetää linjoja myös nykypäivän parantamiseen. Meillä on tapahtunut monia hyviä asioita viimeisten neljän vuoden aikana: on hoitotakuuta ja hoivatakuuta, hoitojonot ovat kutistuneet 66 tuhannesta 7 tuhanteen. Silti meillä on vielä paljon tekemistä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon kehittämisessä. Lopultakin meidän käsityksemme sairaudesta on aika kapea: sairaus on meidän mielestämme jokin häiriö biologisessa tai kemiallisessa prosessissa. Mutta eikös vain aika usein ole oleellista se, tunnemmeko itsemme sairaiksi vai terveiksi. Liikunnan ja kulttuurin (jup, ruotsalaisten mukaan se vähentää ennenaikaisen kuoleman riskiä 57 %) lisääminen, terveellisten elämäntapojen edesauttaminen ja koko ihmisen hoitaminen sairauden sijaan - siinäpä meille tulevaisuuden haasteita. Kuunnellaan vain sitä Sannaakin, sieltäkin voimme oppia jotakin.

takaisin verkkopäiväkirjan etusivulle