Tepottelua - nettipäiväkirja

lauantaina 16.12.2006 klo 12.40
Budjettipaasausta ja piparintuoksua

Se on sitten taas se aika vuodesta. Isommat ja pienemmät puulaakit tekevät viime hetken budjettiviilauksia ja suunnittelevat ensi vuoden taloudenpitoaan. Valtion budjetti alkaa kasaantua ensi viikolla, mutta vielä on edessä monen monta äänestystä. Niin kuin esimerkiksi opintorahan korottamisesta. Surkiaa, häpeällistä ja valitettavaa kyllä, niistä äänestyksistä tuskin tulee jäämään opiskelijoiden kukkaroon yhtään nykyistä enempää.

Valtiolla menee lujaa. Liian lujaa. Valtiontaloutemme on erinomaisessa kunnossa. Yhtäkkiä on vaikea sanoa yhtään toimenpidettä, millä valtiontalouden olisi saanut treenattua vielä paremmaksi. Muttamutta, kun se ei vielä riitä. Haavekuva loistavasta taloustilanteesta rapistuu kertaheitolla, kun katsoo kuntien budjettitilastoja. Ensi vuonna joka neljäs kunta (yli sata siis) nostaa veroprosenttiaan. Karjaa ja Pelkosenniemi kaappaavat kyseenalaisen kunnian 21 huippuprosentillaan. Veroprosenttien nousu kertoo kuntatalouden vaikeasta tilasta ja edellisvuosien alijäämien paikkaamisesta. Karua on, että 20 kuntaa nosti veroprosenttiaan peräkkäisinä vuosina 2006 ja 2007. Meillä onkin syntymässä kahden kastin kuntia: niitä joilla menee hyvin ja niitä joilla ei mene. Ainoastaan pitkäjänteinen, kuntien talouden parantamiseen tähtäävä politiikka voi parantaa tilannetta. Yhteiskuntamme ei yksinkertaisesti voi toimia niin, että valtiontalous kiillotetaan paraatikuntoon kuntatalouksien kustannuksella. Ilmiselvää on, että kuntatalous ei kestä enää yhtään uutta velvoitetta, jota valtio ei suoraan kompensoi. Ihmettelen vain, kuinka kauan kuntia voidaan vielä rääkätä, vaikka epäkohdat ovat kaikkien nähtävissä. Eikä tarvitse edes tiirata.

Huippukuntoisessa valtiontaloudessamme on ainakin yksi periaatteellinen ongelma: liian tiukka budjettikehys. Kun budjetista lyödään jo etukäteen lukkoon suurin osa menoista kiinteinä kuluina, ei varsinaiseen budjettiohjaukseen jää paljon keinoja. Siinä sitä sitten kiistellään lillukanvarsista ja muusta nappikaupasta. Kehyksen tiukkuutta on perusteltu sillä, että muutoin kaikki alkavat toivoa jotakin. Haloo - juuri sitenhän tämä yhteiskunta toimii. Ensin katsotaan, mitä kukin haluaa ja sitten päätetään, mihin järjestykseen nämä tarpeet yhteiskunnan näkökulmasta on järkevä sijoittaa. Tällä hetkellä budjettikehys ainoastaan estää todellisen arvokeskustelun. Talouspolitiikan konsensus on siis osittain silmälumetta.

Huh, tulipas taas meuhkattua. Mitenkäs tämä taas nyt kouraisikin näin syvältä. :) Mutta jatkanpa vielä yhden kierroksen. Ruohonjuuritasolla uusi tilintarkastuslaki on saanut monen pään pyörälle. Sinänsä lain uusiminen on ihan hyvästä, ja sitä paitsi tilintarkastusdirektiivi edellyttääkin sitä. Mutta on käsittämätöntä sähläystä, että uusi laki ja sen kaikenkarvaiset tulkinnat aiheuttavat yhdistyksissä ja seuroissa - siis maallikkotarkastajien puljuissa - kohtuutonta sekaannusta, epätietoisuutta ja jopa pelkoa tulevasta. Yksinkertaisesti käsittämätöntä, kuinka kolmannen sektorin tilanteeseen aletaan puuttua vasta sitten, kun kenttä on saatu aivan sekaisin. Tämäkö on nyt sitä kansanläheistä politiikkaa. Oivoi.

Kylläpäs mä käynkin ylikierroksilla. =) No joo, lopetan paasauksen ja siirryn ihmettelemään joulun tulemista. Kyllä se kalenterin mukaan tulee, vaikka maassa ei näy vilaustakaan lumesta. Ei, vaikka kuinka ihmettelisi. Täytyypä sytyttää piparintuoksuinen keittiökynttiläni, niin eiköpähän ala joulu tulla. :) Ja huomenna pääsee hoilaamaan jouluviisuja. Hiihaa. Kauneimmat joululaulut taitavat olla mulle jonkinlainen pakkomielle. Kävin jo keskiviikkona lauleskelemassa Hellanmaan seurakuntakodilla, mutta huomenna täytyy päästä uusiksi. Ehkä nämä kierroksetkin tästä laantuvat, kun hoilaan mantran lailla: "Rauhaa, vain rauhaa ...". Terve, oi joulu. Alahan sie tulla jo. =)

takaisin verkkoblogiin