Tepottelua - nettipäiväkirja

sunnuntaina 19.11.2006 klo 23.44
"...and sang a song for Ireland"

Huh, jotten paremmin sano. Melekosta haipakkaa, eikä ensi viikko näytä sen harvemmalta. Mutta hyvä niin. Kamalaa, jos ei tietäisi mitä vapaa-ajalla tekisi. =)

Olin alkuviikon Helsingissä. Kävin tapaamassa ja haastattelemassa noin 60 vuotta sitten helsingistyneitä lapualaisia: Marja-Liisa Soinia ja Kirsti Näykkiä. Tutustuin heihin aikanaan vähitellen, kun kyselin heiltä milloin mitäkin tarvitsemaani tietoa Lapuan historiasta. Pitkien haastatteluvierailujeni aikana ystävystyimme - vaikka välissämme onkin melkein 60 ikävuotta. Nämä ihastuttavat vanhat rouvat ovat kertoneet yhtä ja toista elämästä ja aika paljosta muustakin. Antoisaa ja kovin rikastuttavaa on heidän seuransa ollut. Ja vallan erinomaisen mukava oli nytkin tavata. Nyt siellä joku sitten miettii (höh, alan kuulostaa ihan Pelle Hermannilta ...), että eikös tuo Soini ole Lahdensuo-suvun matriarkka. Juu, kyllä on. Ai että mitenkö tämä liittyy kokoomuksen kansanedustajaehdokkaaseen Panu Lahdensuohon? No eipä oikein mitenkään.

Maanantai-illalla vielä Sukututkimusseuran kokous Liisankadulla, tiistaina pari palaveria Helsingissä. Äkkiä Lapualle, tukiryhmän kokous illalla, yöllä pikainen elämän päivitys, laukkujen purku ja uusien pakkaus ja aamuksi bussiin kohti Irlantia. Ei paljon keskiviikkoaamun horroksessa naurattanut, että piti koittaa lämmittää hammasharjaa yhdessä aamupuuron kanssa. Nyt kyllä vähän naurattaa. :)

Loppuviikko menikin sitten Irlannissa. Cultural entrepreneurship project - ystävien kesken kulttuuyrittäjyyshanke - sekä Lapuan ystävyyskuntavalmistelut veivät County Louthiin. Äärimmäisen mukava reissu. Mukava noin 10 hengen poppoo virkamiehiä, opettajia ja valokuvaajia. Neuvottelutulokset olivat suorastaan pelottavan hyviä. Minun ansiokseni niitä ei voi juurikaan laskea; nyt aletaan kerätä niitä hedelmiä, joita varten aiemmilla matkoilla on pantu siemenet maahan. Minulle reissu oli vasta toinen, joillekin jo seitsemäs.

"Ei Irlantia ilman Guinnessia." No niin, ehkäpä noinkin. Täytettyä tuli, tarpeeksi monta kertaa. =) Tietysti iltaakin piti istua niin vallan perusteellisen mukavien isäntiemme kanssa. Mutta aamulla mentiin taas niin, jottei mitään. Irlantilais-ystävistä on helppo erottaa samoja piirteitä kuin meistä suomalaisista, enkä nyt tarkoita viinapäätä. :) Ylpeitä, suorastaan itsepäisiä immeisiä, pieniä ja sitkeitä suuren itänaapurin varjossa. Aktiivisin aines on muuttanut siirtolaisina poies, ja suurten vaikeuksien kautta maa elää nyt kukoistuksessa. Paljon Suomea nopeampi rakennemuutos näkyi kaikkialla. Ja EU-liput meidän suomalaistenkin kustantamien Irlannin kehittämistoimien merkiksi. Siinäkin voisimme ottaa saarikansasta mallia: EU on kätevä, kun sen oikein oivaltaa ja hyväkseen käyttää.

Mun päässä on joku tekovika. Se nimittäin alkaa yhä useammin ja useammin soittaa itseksensä jotakin kipalesta tai laulua. Sitä tulee sitten joskus hyräiltyä ihan huomaamattaankin jopa useamman päivän ajan jotakin samaa rallatusta. Irlannin-matkan aikana päähäni teki pesän yksi ah-niin-mahtava irkkuballadi, olkoonkin että olimme itä- emmekä länsirannikolla. En malta olla laittamatta tähän tuota niin tarttuvaa kertosäettä, jolla saapi linssin kostumaan. Saa laulaa mukana. O)

Living on your western shore,
saw summer sunsets, asked for more.
I stood by your Atlantic Sea,
and sang a song for Ireland.

takaisin verkkoblogiin