Tepottelua - nettipäiväkirja

Torstaina 22.2.2007 klo 22.44
Matti ja Teppo Törnävällä

Juu, ei. Kuuluisa turkulaisduo ei tietääkseni ole vastikään keikannut Seinäjoella, eikä sitä ole myöskään laitostettu maakunnan hoitolaitokseen. Sen sijaan pääministeri Vanhanen ja eräs kansanedustajaehdokas Ylitalo olivat viime sunnuntaina suuressa Vähän niin kuin itseäsi äänestäisit -juhlassa ammattioppilaitoksen Törnävä-salissa. Ja niin oli moni muukin. Sali pullisteli äärimmilleen, eivätkä kaikki päässeet istumaan. Tietysti Tapani Kansan konsertilla oli iso osansa, mutta olen täysin vakuuttunut, että myös todella upea vaalihenki johdatti väkeä paikalle. Ja sitä henkeä on riittänyt.

On ollut todella hienoa kiertää maakuntaa, kun vastaanotto on ollut niin totaalisen lämmin. Ja toisaalta: Keskustan ehdokkaiden kesken vallitsee kouriintuntuvan hyvä yhteishenki. No joo, eihän sekään rikkumaton ole. Aina mahtuu mukaan muutama ehdokas, joka hampaat irvessä käyttää kyynärpäitä ja luulee siten voittavansa mahdollisimman monta ääntä. Voivoi. Kaikkien suurin -kaikkien puolueiden- vastustaja on nukkuvien puolue. Sitä vastaan pärjäämme vain yhdessä, osoittamalla että politiikassa on vaihtoehtoja ja arkeamme voidaan muuttaa. Ja sitä paitsi: yhteistyö on muutakin kuin vain itselle edullisia ratkaisuja.

Tänä iltana olin Rantakankaan koululla Lappajärven Itäkylässä. Neljän ehdokkaan iltamien väkimäärää oli verottanut hieman pakkanen, mutta se ei menoa haitannut. Tilaisuus oli tosi hieno - kiitos itäkyläiset! Tälläkin kertaa ehdokkaat pantiin lujille: aluksi Kalevan nuoret opettivat meille kansantanhun, mikä kyllä palautti elävästi mieleen vuodet Haapakosken nuorisoseuran Kalevan nuorten säestäjänä. Sitten puheiden ohessa kaivattiin myös jonkinlaista kulttuuripläjäystä, joka minun kohdallani tarkoitti hanurimusiikkia. Siitähän syntyi ohjelmaa koko illaksi - ja kun ennen kymmentä lähdin ajelemaan Lapualle päin, en voinut kuin hyristä hyvästä mielestä.

Mitä pitemmälle vaalikampanja on edennyt, sitä enemmän olen miettinyt kansanedustajaehdokkaan profiilia. Paitsi puhunut ja kuunnellut politiikkaa ja arjen kuulumisia, olen näytellyt, laulanut ja soittanut - tämän päivän jälkeen myös tanssinut. Alkaako vaaleissa painaa yhä enemmän ihmisyys, se mitä ehdokkaat ovat ihmisinä eivätkä vain puhekoneina? Ja toisaalta, onko vaalien viihteellisyys mennyt jo liian pitkälle? Siinä mielessä ehkä on, että itse asia saattaa joskus mennä huumorivideon tai teatteriesityksen myötä pesuveden mukana. Silloin, jos emme itse asiassa tiedä mitä saamme, jos äänestämme kyseistä henkilöä, meillä on varaa tulla viihteellisyyden portaita alaspäin. Mutta kolikon toinen puoli: eduskuntaan valitaan kokonaisia ihmisiä, ei pelkkää suuta tahi muuta. Silloin on hyvä saada tietää, millainen se ihminen oikein kokonaisuudessaan on. Hyvine ja pahoine puolineen. Myötä- ja vastamäessä. =)

Pakko hihkua vielä yhtä asiaa. Monet tutut ja tuntemattomatkin ovat soittaneet ja kysyneet, miten jaksan vaalirumban alla. Jokainen kysymys lämmittää, kiitos niistä. Voin aivan erinomaisesti. Tämä on sitä työtä, mitä haluan tehdä. Voi olla, että silmien aluset saavat painolastia, mutta hymy ei hyydy. Taitaa olla arktista laatua - talvilaadun diesel on nimittäin ollut hyytymisensä kanssa siinä ja siinä. :)

takaisin verkkopäiväkirjan etusivulle