Maanantaina
8.1.2007 klo 12.30
Myötätuulessa
Tuulee. Ja aikas haipakkata tuuleekin. Olen saanut viime päivinä todella
paljon yhteydenottoja ja keskustellut hyvin monien ihmisten kanssa. Selkääntaputuksia,
kysymyksiä, kriittisiäkin kommentteja, briiffauksia, ehdotuksia -
tai vain aina hedelmällistä ajatusten vaihtoa. Näistä kaikista,
myötätuulesta takanani, olen äärettömän
iloinen. Kiitos siitä teille kaikille. Eivät asiat aina ole
helppoja eikä niihin aina ole olemassakaan onnellisia loppuja. Mutta
yhdessä jakamalla, keskustelemalla ja avoimuudella niitä voidaan
saavuttaa mahdollisimman paljon. Siis soitellaan, viesteillään
ja meilaillaan edelleenkin.
Eilen illalla keskusta piti oman vaaliriihensä Seinäjoen valtuustosalissa.
Melkein kaikki ehdokkaat olivat paikalla - myös puoluesihteeri Korhonen
ja meppi Virrankoski. Sali oli väkeä täynnä ja henki
korkealla. Todella mukava ilta. Monen monta uutta tuttua tuli tuonakin
iltana. Myös vaalikalenteri täyttyi melko vauhdilla. On hienoa,
että avoimuus ja rajattomuus toimivat näin hyvin eri ehdokkaiden
kiertäessä maakuntaa. Näin pitää olla - toivottavasti
muut puolueet seuraavat samalla linjalla! Tässäkin uskon avoimuuden
ja keskustelun voimaan: on kaikkien etu, mitä enemmän ehdokkaat
kiertävät ja kertovat itsestään ja ajatuksistaan.
Ja tietysti myös muiden kuin oman puolueen ehdokkaiden kesken. Ylihuomenna
lapualaiset ehdokkaat on kutsuttu veteraaniopettajien tenttiin - omiansa
ei kuulemma saa jaaritella, mutta kysymyksiä on paljon. :) Hyvä
niin, toivottavasti olemme kaikki kuusi lapualaisehdokasta paikalla!
Eilen oli myös Akun nimipäivä. Se on hetki, jolloin olen jo kolmena
vuonna palannut mielessäni vuoteen 2004. Piti oikein räknätä,
että kuinkas kauan tuosta onkaan. Mutta siis, vuoteen 2004. Lupauduin
puolihuolimattomasti mukaan herännäisvaikuttaja Aku Rädystä
kertovaan kirkkonäytelmään. En tiennyt mitä odottaa,
mutta vaikka olisinkin tiennyt, kaikki odotukset olisivat ylittyneet.
Tutustuin upeisiin ihmisiin, mutta ennen muuta näytelmä oli
tutustumismatka yhä syvemmälle itseeni. Esitykset isäni
kotikirkossa Tiistenjoella, omassa kotikirkossani tuomiokirkossa ja aina
yhtä valloittavassa Nurmon kirkossa puhuttelivat ja koskettivat.
Ja niin ne tekevät yhä. Huomaan vieläkin joskus puhujapönttöön
noustessani "nuoren Aku Rädyn" elävän sisälläni.
Aika monta kertaa olen yksin ajellessani saarnannut tuota silloin saarnaamaani
näytelmän nuoren miehen saarnaa - tai ehkä pikemmin saarnaksi
puettua tilitystä, pyyntöä ja armon ihmettelyä. Siinä
on jotakin pelkistetyn aitoa, paljas ihminen. Ihminen, joka löysi
tuen ja perheen herännäiden yhteisöstä - ja nousi
itse isähahmoksi, tueksi ja rinnallakulkijaksi. Siinä on esimerkkiä
meille itse kullekin.
Niinpä. Myötätuulta ei voi kukaan itselleen puhaltaa. Sen voi saada vain
kanssakulkijoilta. Kuinkahan monelle minä ymmärsin tänään
puhaltaa myötätuulta - ja kuinkahan monelle se jäi vain pelkkää
ajattelemattomuutta tekemättä?
takaisin verkkopäiväkirjan
etusivulle
