Tepottelua - nettipäiväkirja

keskiviikkona 29.11.2006 klo 22.33
Jouluomenoita ja opiskelijoita

Että mä oon ihme otus. Olo on kuin etanalla kelluvassa kotilossa. Jaa että minkäslainen olo se on? No ehkä tuo mun vertaus ontuu ihan pikkasen, mutta olettaisin että kelluvassa kotilossa ei voi oikein muuta kuin olla onnellinen. Hmm. Okei, ontuu se vähän enemmänkin. Mutta pointti oli kuitenkin se, että kylläpäs sitä vain voikin ihminen olla onnellinen. En edes muista, koska viimeksi oli näin hyvä ja elossa-oleva olo.

Tämä onnellisuus johtuu ihmisistä. Siitä että sain peilata ajatuksiani ja kuunnella toisten ajatuksia ajan kanssa Vähässäkyrössä. Kotiuduin vasta äsken melkein kolmen tunnin yhdessäolon jälkeen. Uudistuvan Vähänkyrön poppoon kanssa pohdittiin elämää oikein pidemmän kaavan mukaan. Puhe-neuroottisuuteeni tällaiset sessiot ovat oivaa lääkettä. Tai voi olla, että ne toimivat myös samalla sytykkeinä. Varokaa vain. :)

Päivällä olin Seinäjoen lukiolla Hannan (kok.) ja Katjan (sos.dem.) kanssa. Todella mukava tilaisuus. Eikä vain siksi, että pystyin järjestämään itseni istumaan näiden ybermukavien nuorten ehdokkaiden väliin. =) Oppilaskunnan osaavat vetäjät sekä valtavan aktiiviset ja fiksut oppilaat kruunasivat tilaisuuden. En voinut olla vertaamatta muistikuvaani lukioaikaisesta itsestäni heihin. Jotenkin paljon nykynuoria pienemmäksi tunsin itseni. Toisaalta lukio-atmosföörissä sisäinen opettajani sai taas vettä juodakseen. Olen viimeksi opettanut lukiossa aika tarkkaan kolme vuotta sitten - ja tykkäsin siitä kuin Korjus keihäänheitosta. Olispa taas hauska ... :)

Opettajanomenat saavat kuitenkin ainakin toistaiseksi odottaa. Omenakiintiöksi saavat kelvata viime viikonlopun joulumessujen antimet. Vanhassa Paukussa oli noin 60 näytteilleasettajan ja aikas hurjan monen kävijän messut. Siellähän sitä olin minäkin joukkoineni. Ajattelin etukäteen mielessäni, että kahden päivän itsensä myymisessä (sinulle virkavallan edustaja: tätä ilmaisua ei ole tarkoitettu otettavaksi kirjaimellisesti, ketään immeistä ei ole myyty messuilla, joskaan en ole ihan varma olisiko tukiryhmäni myynyt minut vaalikassan hyväksi vaikka viikoksi haravoimaan. Joko vastaus oli periaatteessa kielteinen tai sitten eivät saaneet tarpeeksi hyvää tarjousta. =) saa takuulla sosiaalisen kiintiön hetkeksi täyteen. Mutta eipäs saanutkaan. Mulla oli (täälläkin...) tosi hauskaa. Glögi, ihmiset ja joulumusiikki ei ole ollenkaan hassumpi yhdistelmä. Pitäiskö tähän nyt sanoa, että "käytän itse ja suosittelen". =) No joo, tiedän. Jouluaattona viimeisillä paniikkijouluostoksilla voi saada tästäkin yhdistelmästä tarpeekseen. Mutta nautitaan nyt - ja laitetaan kalenteriin merkintä käydä jouluostoksilla jo aatonaattona. :)

Vielä loppuhuokaus. Voih. Verbalisti-ihme Juice on poissa. En edes taida itse ymmärtää, kuinka monta kertaa olen ajatellut elämääni Juicen tekstien kautta. Kauan sitten armeija-aikana kirjoitin tulevalle tyttöystävälleni kirjeessä (aivan oikein, silloin ei ollut kännyjä inttipojilla saati ekaluokkalaisilla niin kuin nyt) jonkun henupätkän Juicen biisistä "Pyhä toimitus". Minä pölvästi luulin, että tuo oli tulikirjaimin ilmaistu vihje kiinnostuksestani. Toisessa päässä taas ajateltiin päinvastoin, kun JOSSAKIN IHAN MUUSSA KOHTAA laulua sanottiin, että "luodut emme me olleet toisillemme". Heja, sukupuolten välinen yhteisymmärrys ... :) No, toisemme kuitenkin löysimme. Ja kadotimme. Ja löysimme taas ystävinä.

takaisin verkkoblogiin